Tammikuussa 1848 James Marshall löysi kultahippuja Sutter’s Millin rakennustyömaalla Kaliforniassa. Uutinen levisi nopeasti ja sai aikaan yhden Yhdysvaltojen historian suurimmista muuttoliikkeistä. Vuoden 1849 aikana alueelle saapui kymmeniätuhansia ihmisiä – ilmiö sai nimen “Forty-Niners”. Näiden kullankaivajien toiveet olivat suuria, mutta vain harva saavutti todellista vaurautta. Silti kultaryntäys muutti kaiken: Kalifornian väkiluku moninkertaistui, talous alkoi kasvaa ja infrastruktuuri kehittyi. Vuonna 1852 kultaa louhittiin lähes 81 miljoonan dollarin arvosta, mikä teki Kaliforniasta nopeasti yhden vauraimmista alueista Yhdysvalloissa. Samalla tarinat menestyksestä ja mahdollisuuksista alkoivat ruokkia amerikkalaista unelmaa – ajatusta siitä, että kuka tahansa voisi menestyä kovalla työllä ja oikealla ajoituksella. Tämä ajattelutapa sai alkunsa juuri näistä vuosista.
Kalifornian kultaryntäys houkutteli siirtolaisia kaikkialta maailmasta. Kiinalaiset, latinalaisamerikkalaiset, eurooppalaiset ja afroamerikkalaiset muuttivat alueelle toivoen parempaa tulevaisuutta. Tämä synnytti uudenlaista monimuotoisuutta, mutta myös jännitteitä. Kilpailu, kielimuuri ja syrjintä johtivat konflikteihin sekä rasistisiin lakeihin, kuten ulkomaisten kullankaivajien lisäveroon. Silti monikulttuurisuus jätti pysyvän jäljen Kalifornian identiteettiin. Useilla etnisillä ryhmillä oli omat korttelinsa, kielensä ja tapansa, mikä muodosti ensimmäisen version monikulttuurisesta Amerikasta. Valitettavasti tämä rikkautta heijastava mosaiikki kohtasi usein väkivaltaa ja syrjintää valkoisen enemmistön taholta. Esimerkiksi kiinalaisia karkotettiin kaivosalueilta ja asetettiin laillisesti heikompaan asemaan. Silti monet heistä jäivät alueelle, rakensivat elinkeinoja ja vaikuttivat pysyvästi Kalifornian kulttuuriin.
Vaikka kultaryntäys toi alueelle vaurautta, se oli tuhoisa luonnolle ja alkuperäiskansoille. Kaivostoiminta johti vesistöjen pilaantumiseen, metsien häviämiseen ja maan kulumiseen. Samalla monet alkuperäiskansat menettivät maansa ja joutuivat siirtymään syrjään tai väkivallan uhreiksi. Kultaryntäys oli teknisesti taloudellinen menestys, mutta ihmisten ja ympäristön kannalta se merkitsi usein tuhoa. Joissakin tapauksissa alkuperäisväestöä kohdattiin avoimen vihamielisesti – jopa joukkomurhilla. Kalifornian alkuperäiskansojen väkiluvun arvioidaan laskeneen yli 80 % muutamassa vuosikymmenessä kultaryntäyksen alkamisen jälkeen. Etninen puhdistus, nälkä, sairaudet ja pakkosiirrot muuttivat heidän maailmansa peruuttamattomasti. Näitä tapahtumia ei usein kuvattu aikalaistarinoissa, mutta nykyhistorian näkökulmasta ne muodostavat olennaisen osan kultaryntäyksen pimeämpää puolta.
Kalifornian nopea kasvu johti siihen, että siitä tuli osavaltio poikkeuksellisen nopeasti – jo vuonna 1850. Sen taloudellinen merkitys, väkiluku ja geopoliittinen asema tekivät siitä tärkeän palan liittovaltion kokonaisuutta. Kultaryntäys ei ollut vain hetkellinen ilmiö, vaan se muutti pysyvästi lännen käsitettä, käynnistäen sarjan tapahtumia, jotka johtivat Yhdysvaltojen länsirajan siirtymiseen aina Tyynellemerelle asti. Kalifornian liittäminen johti samalla poliittisiin neuvotteluihin tasapainon säilyttämiseksi orjuuskysymyksessä, sillä uusi osavaltio ilmoittautui vapaaksi alueeksi. Tämä lisäsi painetta etelävaltioissa ja kiristi kansallista ilmapiiriä. Lisäksi Kaliforniaan syntyi ensimmäinen merkittävä “länsirannikon identiteetti”, joka erottui itärannikon konservatiivisemmista vaikutteista – vapaampi, kokeilevampi ja yrittäjähenkisempi.